judge-gavel-1461286745gnh

Perustuslakivaliokunta esittää, että eduskunta antaa suostumuksensa edustaja Juha Mäenpään syytteeseen asettamiseen hänen valtiopäivillä 12.6.2019 lausumansa johdosta. Kansanedustajaa ei saa perustuslain 30 §:n mukaan asettaa syytteeseen hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut. Valiokunnan mietintö etenee seuraavaksi täysistuntokäsittelyyn.

Perustuslakivaliokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jossa ehdotetaan, ettei valiokunta puoltaisi suostumuksen antamista.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut asiaa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta. Valiokunta toteaa, että epäiltyä rikosta, kiihottamista kansanryhmää vastaan, voidaan pitää vakavana tekona, jolla loukataan perustuslaissa suojattuja ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta. Teon vakavuutta sekä sitä, että vihapuheeseen tulee suhtautua torjuvasti, korostavat useat kansainväliset velvoitteet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laaja vihapuhetta koskeva ratkaisukäytäntö. Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja.

Valiokunta korostaa poliittisen sananvapauden merkitystä ja kansanedustajan puhevapauden laajuutta. Kuitenkin myös tähän vapauteen voidaan kohdistaa rajoituksia niin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kuin perustuslakivaliokunnan aiemman tulkintakäytännön perusteella.  Parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu ulotettavaksi rikollisen toiminnan suojaksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslaissa turvattua kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta ei ole tarkoitettu eduskunnan valtiopäivätoiminnan käyttämiseen ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksiin.

Perustuslakivaliokunta korostaa, ettei syyttämisluvan myöntämisessä ole kysymys kansanedustajan syyllisyyden vahvistavasta lausumasta. Eduskunta ei tutki syyllisyyskysymystä eli sitä, onko syyttämislupaa koskevassa pyynnössä tarkoitettu teko luettava edustajan syyksi rikoksena. Myös mahdolliset teon tahallisuuteen liittyvät kysymykset jäävät syyttämislupaa koskevan arvioinnin ulkopuolelle.

Valiokunta ottaa mietinnössä kantaa myös perustuslain 30 §:n sanamuodon tulkintaan. Eduskunnan lupa tarvitaan valiokunnan mukaan vain syytteen nostamiseen, ei esimerkiksi syyttämättäjättämispäätöksen tekemiseen. Yleisemmin perustuslakivaliokunta katsoo, että vastaisuudessa ennen kuin mahdollinen syyttämislupaa koskeva asia tuodaan eduskunnan täysistunnon ratkaistavaksi, valtakunnansyyttäjän on suoritettava syyteharkinta loppuun.

Eduskunta on itsenäisyyden aikana käsitellyt tätä ennen kolmessa tapauksessa pyyntöä asettaa kansanedustajaa syytteeseen hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta (PeVM 18/1932 vp, PeVM 106/1947 vp ja PeVM 13/1979 vp). Eduskunta ei ole näissä tapauksissa hyväksynyt pyyntöä asettaa edustaja syytteeseen.

Kyse on aikaisemmissa tapauksissa ollut yksityishenkilöiden esittämistä pyynnöistä syytteeseen asettamiseen kunnianloukkaustyyppisissä tilanteissa.