Työaikalain kokonaisuudistus tuo vuoden alussa kaikille työpaikoille mahdollisuuden ottaa työaikapankki käyttöön sekä sopia joustavasta työaikamuodosta. Lisäksi uudistus tuo muutoksia joihinkin lain aiempiin säännöksiin. Mikäli yrityksessä on noudatettavana työehtosopimus, sen määräyksiä noudatetaan kuitenkin sopimuksen päättymiseen asti siltä osin kuin siinä on sovittuna muuttuneista lainkohdista.
Työaikalakiin tulee uutena mahdollisuus tehdä sopimus joustotyöajasta työnantajan ja työntekijän välillä. Se soveltuu useimmiten asiantuntijatyöhön, koska edellytyksenä on, että työntekijä voi itsenäisesti päättää vähintään puolet työajastaan milloin ja missä työskentelee. Laissa on määritelty mitä sopimuksen tulee sisältää, muun muassa kiinteä työaika ja viikkolevon sijoittuminen. Joustotyösopimuksen tehneilläkin työajan on tasoituttava neljän kuukauden ajanjakson aikana keskimäärin 40 viikkotyötuntiin.
Työaikapankin tarkoitus on työntekijän työ- ja vapaa-ajan parempi yhteensovittaminen. Työaikapankki on tähän asti ollut osassa työehtosopimuksia, mutta vuoden alusta alkaen sen käytöstä on työnantajan ja työntekijöiden välisellä sopimuksella mahdollista sopia kaikilla työpaikoilla. Sopimuksessa on ilmettävä muun muassa mitä eriä työaikapankkiin voi kerryttää, säästettävät määrät sekä milloin vapaata voidaan pitää. Laissa on enimmäisrajat kertymien määrille sekä joitain rajoituksia kerrytettäville erille. Huomattava kuitenkin on, että työntekijän on annettava suostumus eristä, joita haluaa siirtää työaikapankkiin ja suostumuksen voi antaa enintään lyhyelle ajanjaksolle kerrallaan. Aloilla, joilla on työehtosopimuksessa työaikapankki, voidaan noudattaa edelleen siinä sovittuja ehtoja.
Muutoksia lakiin tulee ylityötuntien osalta, aiempia 138 tuntia 4 kuukauden ja 250 tuntia vuoden ajanjaksoissa ei enää seurata. Jatkossa työnantajan on seurattava vuodessa tehtävää enimmäistyöaikaa. Työtä voi enimmillään tehdä keskimäärin 48 tuntia viikossa 4 kuukauden ajanjakson aikana. Enimmäistuntimäärään lasketaan säännöllisen työajan lisäksi muun muassa liukuma- sekä lisä- ja ylityötunnit.
Lakimuutoksen myötä säännöllisen työajan tulee tasoittua 40 tuntiin viikossa 4 kuukauden ajanjakson aikana. Säännöllinen työaika saa olla kuitenkin enintään 48 tuntia viikossa.
Varallaolo luetaan jatkossa työajaksi silloin, kun se edellyttää olemista työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.
Sovittaessa liukuvasta työajasta työpaikalla on lainmukainen liukumien vuorokautinen määrä jatkossa +/-4 tuntia ja saldo voi olla enintään +60 tuntia ja -20 tuntia neljän kuukauden ajanjakson päättyessä.
Työehtosopimuksilla voidaan alakohtaisesti sopia useista asioista laista poiketen, jolloin noudatetaan työehtosopimuksessa sovittuja määräyksiä.
Kaikki työaikalain muutokset artikkelissa Tilisanomissa 5/2019