OIKEUSMEDIA

Oikeusmaailman uutiset

:VÄITÖS: Eläinsuojeluun liittyvästä rikos- ja hallintoprosessista löytyy parannettavaa

Koskela Tarja_5x7

Tarja Koskela on suorittanut varanotaarin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1993 ja hallintotieteiden maisterin tutkinnon Itä-Suomen ylipistossa vuonna 2010.

Hallintotieteiden maisteri Tarja Koskela havaitsi väitöstutkimuksessaan, että niin eläinsuojeluun liittyvässä rikosprosessissa, hallintomenettelyssä kuin hallintoprosessissa löytyy parannettavaa. Tutkimuksessa esitetään, että eläinsuojeluvalvontaa tulisi tehdä suunnitelmallisesti ja riskiperustein, ei pelkästään epäilyyn perustuen. Myös paikallisen eläinsuojeluviranomaisen tehtävän keskittäminen vain yhdelle viranomaiselle selkeyttäisi eläinsuojeluviranomaisten rooleja. Lisäksi valvontaa koskevan sääntelyn pitäisi kattaa myös eläintenpitokiellon valvonta.

Koskela laati tutkimustulostensa pohjalta 15-kohtaisen listan optimaalisesta eläinsuojelusta rikosprosessissa ja julkishallinnossa. Optimaalisen eläinsuojelun saavuttaminen vaatisi muutoksia sekä viranomaisten menettelyihin että lainsäädäntöön. Pelkästään se, että viranomaiset käyttäisivät heille lainsäädännössä säädettyä toimivaltaa parantaisi optimaalista eläinsuojelua. Passiivisuuden korjaamiseksi eläinsuojelulakiin tulisi Koskelan mukaan säätää passiivisuuden kielto ja menettelysäännökset, joilla passiivisuuteen voidaan puuttua.

Optimaalista eläinsuojelua rikosprosessissa parantaisi se, että eläinsuojeluasioita käsittelisivät eläinsuojeluasioihin erikoistuneet poliisit ja syyttäjät. Eläinsuojeluasiat tulisi keskittää tiettyihin tuomioistuimiin. Tuomioistuimen kokoonpanoon tulisi myös lisätä eläinlääketieteen asiantuntija, ja lisäksi tuomioistuimissa tulisi kuulla asiantuntijatodistelua.

Rikosprosessin eteneminen tuomioon asti vaatii usean eri näyttökynnyksen ylittymistä. Rangaistuksella on moiteominaisuus, jolloin tuomitsemiseen liittyy vahva viestinnällinen funktio. Sen vuoksi rangaistusten ja seuraamusten pitäisi nykyistä paremmin vastata teon moitittavuutta. Rikosprosessin näyttökynnyksiä ei pitäisikään asettaa liian korkealle.

Koskela keskittyi tutkimuksessaan siihen, saavutetaanko rikosprosessissa eläinsuojelulain tarkoitus ja eläinsuojelulaissa säädetyt tavoitteet. Tutkimuksessa käytiin läpi eläinsuojeluprosessia, joka alkaa eläinsuojelurikosepäilyn vireilletulosta ja päättyy eläinsuojelurikoksesta annettavaan tuomioon sekä tuomion seuraamuksena mahdollisesti määrättävän eläintenpitokiellon valvontaan.

Eläinsuojelurikosasia tulee vireille poliisille tehdyn ilmoituksen perusteella. Ilmoitusta voi edeltää hallintomenettelyssä tehty eläinsuojelutarkastus, josta eläimen pitäjä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Valitus hallinto-oikeuteen aloittaa hallintoprosessin. Eläinsuojelutarkastusta saattaa siten seurata samassa asiassa sekä rikosprosessi että hallintoprosessi. Hallintoprosessissa käsitellään eläinsuojelutarkastuksen seurauksena tehdyn hallintopäätöksen lainmukaisuutta. Rikosprosessissa tarkoituksena on rikosvastuun toteuttaminen. Hallinto- ja rikosprosessissa ei välttämättä päädytä samaan lopputulokseen.

Hallintotieteiden maisteri Tarja Koskelan rikos- ja prosessioikeuden alaan kuuluva väitöskirja Optimaalinen eläinsuojelu rikosprosessissa ja julkishallinnossa tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjinä toimivat professori Elina Pirjatanniemi Åbo Akademista ja HTT, dosentti Veijo Tarukannel. Kustoksena toimii professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.